Pitovoimaa varhaiskasvatukseen, miten? Mietin lähes päivittäin – ”mistä pitovoimaa varhaiskasvatukseen?” Oma tyttäreni opiskelee varhaiskasvatusta yliopistossa ja keskustelemme ajoittain varhaiskasvatuksen opettajan ammatista. Mitä mieltä hän on ja mitä mieltä hänen opiskelukaverinsa ovat. Hän kertoi, että vain neljä hänen opiskelukaveriaan ovat suunnitelleet opiskelevansa tutkinto-ohjelmasta varhaiskasvatuksen maistereiksi. Mitä ihmettä on tapahtunut halutulle ammatille, johon on 15 vuotta sitten vielä ollut kova halu valmistua ja työllistyä varhaiskasvatukseen varhaiskasvatuksen opettajaksi. Tänä päivänä työntekijöitä hakeutuu alalta pois muihin tehtäviin tai kouluttautuu uuteen ammattiin. Tämä on surullista, koska varhaiskasvatus on hieno ja tärkeä ala ja ammatti.
Tällä hetkellä puhe varhaiskasvatuksesta on aika negatiivinen kentällä. Koetaan uupumusta ja kuormitusta paljonkin. Työntekijät kokevat tunnekuormaa ja oman vaikuttamisen pieneksi omassa työssä. Koetaan, että työlle joutuu antamaan enemmän kuin mitä siitä itselle saa. Eikä aina tarkoiteta palkkaa, vaikka toki sekin on pieni verrattuna vastuuseen, jota varhaiskasvattajat kantavat joka päivä tehdessään työtä pienten lasten kanssa, meidän tulevaisuuden työntekijöiden kanssa.
Varmasti, jos palkka olisi parempi niin työntekijöitä olisi enemmän tarjolla mutta suurin mittari kuitenkin on, mitä työnantajalla ja varhaiskasvatuksella on tarjota työntekijöiden ammattitaidon vastineeksi? Kuinka työhyvinvointi huomioidaan työpaikalla? Miten työhyvinvointi on sanoitettu työyhteisössä? Ovatko kaikki prosessit kunnossa? Tehtävänkuva varhaiskasvatuksessa on laajentunut. Onko perehdyttäminen kunnossa? Kuinka tervetulleeksi uusi työntekijä kokee itsensä työyhteisössä? Kuinka johtaminen on järjestetty ja siihen liittyvät prosessit? Onko johtaminen avointa ja keskustelevaa, kuinka tiedottaminen on järjestetty? Onko vaikuttavuuden kehä avattu työntekijöille? Käytetäänkö organisaatiossa mentorointia ammatillisen kasvun tukena? Entä työnohjaus, onko työnohjausta järjestetty työyhteisössä? Tiimeille vuorovaikutuksen tukemiseen ja tunnekuorman hallittuun purkamiseen? Koulutusten järjestäminen ja sisäisen ammatillisen arvioinnin jatkuva ylläpitäminen. Nämä asiat nousevat esille keskustellessani varhaiskasvatuksen työntekijöiden kanssa. Voisiko yllämainitsemieni asioiden kuntoon saattaminen olla yksi vaihtoehto pitovoiman saamiseksi varhaiskasvatukseen. Asioita on paljon mutta ne eivät ole saavuttamattomissa.
Alla on linkki Blogiin, jonka ovat kirjoittaneet kolme alalla työskentelevää varhaiskasvatuksen ammattilaista Väli-Suomesta. He ovat käyttäneet kirjoituksessaan lähdekirjallisuutta.